Tässä artikkelissa

• Objektiivisuuden harha
• Algoritmit voivat palvella vaikuttamista
• Kognitiivinen itsepuolustuslaji: Neljä perusliikettä
  • 1. KONTEKSTIN LIIKE (Näkökulman kierto)
  • 2. TASOJEN LIIKE (Yksityiskohta vs. kokonaisuus)
  • 3. KYTKENNÄN LIIKE (Logiikan jäljittäminen)
  • 4. OLENNAISUUDEN LIIKE (Signaali vs. kohina)
• Valinta on meidän

Maailmassa käydään tällä hetkellä taisteluita paitsi maa-alueista ja resursseista myös ihmisten mielistä.

Kamppailu siitä, kuka saa määrittää maailmankuvamme, on näistä tavallaan salakavalin, koska taistelukenttä on näkymätön. Se on meidän oman päämme sisällä.

Syyt ovat kylmän pragmaattisia. Täsmälliset motiivit vaihtelevat, mutta tavoite on sama: vangita ihmisten huomio sekä vaikuttaa tunteisiin ja mielipiteisiin ja lopulta käyttäytymiseen.

Kaupallisille somekanaville huomio on valuuttaa. Koska negatiivisten tunteiden ja mustavalkoisen maailmankuvan ruokkiminen sitouttaa nopeasti ja tehokkaasti, se on alustoille kannattavampaa kuin vahvistaa ihmisten halua ja kykyä empatiaan ja harmaan sävyjen näkemiseen. Jos alustat haluavat maksimoida ihmisten ruutuajan muusta välittämättä, ne virittävät algoritmit ruokkimaan vastakkainasettelua.

Poliittisille ja ideologisille toimijoille kyse on halusta määritellä todellisuus. Tavoitteena on, että ihmiset omaksuvat katsantokannan, jonka sisällä kyseisen tahon tarjoamat ratkaisut näyttävät ainoilta mahdollisilta. Se tarkoittaa ääniä vaaleissa – siis valtaa.

Hajottaville voimille tavoite on luottamuksen rapauttaminen. Kun yhteinen todellisuuskäsitys sirpaloituu ja ihmiset poteroituvat omiin kupliinsa, yhteiskunta halvaantuu sisältäpäin. Tällaisista pyrkimyksistä puhutaan informaatiovaikuttamisena tai informaatiosodankäyntinä.

Taktiikkana tällaisessa vaikuttamisessa on ohittaa ihmisen kriittinen harkinta ja iskeä suoraan refleksinomaiseen, vaistomaiseen ajatteluun. Ihmisen halutaan reagoivan, ei ajattelevan.

Tässä pommituksessa meillä on merkittävä haavoittuvuus. En puhu tyhmyydestä tai tietämättömyydestä. Kyse on ihmismielen ”tehdasasetuksesta”: luontaisesta taipumuksesta nopeisiin, intuitiivisiin päätelmiin.

Nostan tässä esiin yhden ihmismielelle tyypillisen piirteen, jota psykologit kutsuvat naiiviksi realismiksi.

Objektiivisuuden harha

Naiivi realismi on vakaa – ja useimmiten täysin tiedostamaton – uskomus siitä, että minun kokemukseni maailmasta on yhtä kuin maailma itse. Se on harha, jossa kuvittelemme havaintomme olevan suora ja objektiivinen näkymä todellisuuteen.

Käytännössä naiivi realismi ilmenee kolmena oletuksena:

1. Objektiivisuus: Minä havaitsen maailman sellaisena kuin se oikeasti on.

2. Välittömyys: Havaitsen asiat ilman tulkintaa, filttereitä tai vääristymiä.

3. Yleistettävyys: Näin ollen muut rationaaliset ihmiset näkevät saman asian samalla tavalla.

Tämä on aivoillemme energiatehokas tapa toimia. Mutta ongelmat alkavat heti, kun kohtaamme ihmisen, joka on eri mieltä. Jos uskomme näkevämme totuuden, ei jää tilaa ajatella, että toisella olisi vain eri näkökulma.

Sen sijaan teemme jonkin seuraavista johtopäätöksistä:

• Häneltä puuttuu tietoa. (Häntä pitää valistaa, jotta hänkin näkee valon.)
• Hän on tyhmä tai laiska. (Hän ei osaa tehdä oikeita johtopäätöksiä selvistä havainnoista.)
• Hän on puolueellinen tai paha. (Hän näkee totuuden, mutta kieltäytyy myöntämästä sitä ideologian tai pahuuden vuoksi.)

On tärkeää ymmärtää, että tämä ei koske vain ”niitä hölmöjä” ihmisiä. Tämä on ihmismielen perusominaisuus. Me kaikki olemme naiiveja realisteja, kunnes alamme tietoisesti pyristellä tuosta piirteestä eroon.

Algoritmit voivat palvella vaikuttamista

Algoritminen vaikuttaminen perustuu usein siihen, että meille näytetään sisältöä, joka resonoi olemassa olevien uskomustemme kanssa. Kun sosiaalisen median syöte tarjoilee meille uutisen, joka vahvistaa maailmankuvaamme, huokaamme tyytyväisenä: ”Ah, vihdoinkin joku sanoo asian niin kuin se on.” Toisaalta algoritmit yllyttävät myös niin kutsuttuun raivolukemiseen (hate-reading). Meille näytetään tahallaan asioita, joita vastustamme, koska viha on vielä tehokkaampi sitouttaja kuin samanmielisyys.

Kun sitten reagoimme vahvasti, saattaa olla, että se on juuri sitä mitä meidän on haluttukin tekevän.

Jos en tunnista, että kaikki somessa näkemäni on aina rajattua, suodatettua ja suunnattua, olen täydellinen kohde. Esitetyn tiedon ei tarvitse edes olla kirjaimellisesti valheellista. Riittää, että se on sopivasti yksipuolista ja kärjistettyä, ja kuljen vapaaehtoisesti haluttuun suuntaan luullen tekeväni omat päätökseni.

Kun kyse on informaatiosodasta, naiivi realismi sosiaalisessa mediassa on kuin kävelisi taistelukentälle ilman kypärää luottaen siihen, että ”kyllä minä näen, mistä luodit tulevat”.

Kognitiivinen itsepuolustuslaji: Neljä perusliikettä

Miten voimme suojautua algoritmivetoisten totuuksien vyöryltä? Emme pelkästään altistumalla uudelle tiedolle, sillä naiivi realisti meissä on taitava löytämään tavan vääntää sekin tukemaan tiettyä maailmankuvaa.

Tarvitsemme tiedon sijaan taitoa. Tarvitsemme kyvyn pysäyttää automaattiohjauksen ja tarkastella omaa ajatteluamme ulkoapäin.

Tähän voi käyttää ajattelun perusliikkeitä. Ne ovat ikään kuin mentaalinen vastine lihaskuntoharjoittelun perusliikkeille. Kyky liikkua ketterästi mielen maisemassa auttaa suojautumaan vaikutusyrityksiltä.

Naiivi realismi murenee, kun teemme tietoisesti nämä neljä liikettä:

1. KONTEKSTIN LIIKE (Näkökulman kierto)

Mustavalkoinen ajattelu kukoistaa, kun katsomme maailmaa vain yhdestä, lukitusta kulmasta. Suljemme automaattisesti pois muut näkökulmat ja päästämme läpi vain ”oikean” tiedon – mikä vahvistaa lukittautumista edelleen.

Puolustusliike: Kieltäydy hyväksymästä yhtä ainutta näkökulmaa itsestäänselvyytenä. Kysy: ”Kuka alun perin päätti, että asiaa pitäisi katsoa juuri tästä kulmasta? Mitä tästä katsoen jää näkemättä?” Kun tiedostat, että katsot asiaa tietystä näkökulmasta, et ole enää sen vanki.

2. TASOJEN LIIKE (Yksityiskohta vs. kokonaisuus)

Sosiaalinen media ja uutisvirta tarjoilevat meille sirpaleita: yksittäisiä anekdootteja, kohauttavia tapauksia tai yksittäisiä tutkimustuloksia. Naiivi realisti tarttuu yksityiskohtaan ja yleistää sen koko totuudeksi. Hän kumoaa tiedeyhteisön laajan konsensuksen tai tilastollisen faktan toteamalla: ”Luin juuri uutisjutun tapauksesta, joka osoittaa toisin.”

Puolustusliike: Nouse ylätasolle nähdäksesi isomman kuvan. Pysähdy kysymään: ”Mihin kokonaisuuteen tämä palanen kuuluu? Onko kyseessä yksittäistapaus (alataso) vai laaja trendi (ylätaso)? Onko tämä tieto peräisin yksittäisestä tutkimuksesta vai tukeeko tiede tätä käsitystä yleisemminkin?” Älä anna yksittäisten puiden peittää näkymää metsään.

3. KYTKENNÄN LIIKE (Logiikan jäljittäminen)

Meille tarjoillaan usein irrallisia ”totuuksia” ja iskulauseita ilman sen vahvempia perusteluja. Naiivi realismi tarttuu niihin, jos ne tuntuvat intuitiivisesti oikeilta.

Puolustusliike: Älä hyväksy väitettä ilman todistusketjua. Kysy: ”Mihin tämä väite perustuu? Mitä se olettaa? Mistä tämä johtuu ja mihin tämä johtaa?” Kun jäljität logiikan, saatat huomata, että tarttuva heitto onkin heikko ja tarkoitushakuinen.

4. OLENNAISUUDEN LIIKE (Signaali vs. kohina)

Tämä on liikkeistä tärkein. Huomiotalous on suunniteltu kaappaamaan reaktiomme. Naiivi realisti meissä haluaa rynnätä jokaisen punaisen vaatteen perään.

Puolustusliike: Pysähdy ja punnitse. ”Tämä herättää minussa tunteita, mutta onko tämä oikeasti olennaista? Onko tällä painoarvoa isossa kuvassa? Onko tavoitteideni tai arvojeni kannalta olennaista reagoida tähän?” Kyky sanoa ”ei” stimulaatiolle on nykyajan tärkeimpiä taitoja.

Valinta on meidän

Jos lukitsemme itsemme yhteen totuuteen, menetämme kykymme ajatella. Uskomme ymmärtävämme todellisuutta, mutta toistammekin vain algoritmin kaikuja.

Tavoite ei ole löytää yhtä oikeaa poteroa tai lokeroa, johon jäädä asumaan. Tavoite on oppia liikkumaan. Ajattelun perusliikkeet ovat keino säilyttää toimijuus: pidättää itsellään vapaus valita, miten maailmaa katsoo ja mitä siitä ajattelee.