Ajattelun perusliikkeet

Sisältö

• Neljä ajattelun perusliikettä tilassa
  • 1. KONTEKSTI: Mitä katsot ja mistä? (Perspektiivi)
  • 2. TASOT: Ylös vai alas? (Abstraktio)
  • 3. KYTKENTÄ: Miten asiat liittyvät toisiinsa? (Logiikka)
  • 4. OLENNAISUUS: Millä on painoarvoa? (Merkityksellisyys)
  • Perusliikkeet tukevat ketterää ajattelua
• Kognitiivinen lihasmuisti: kun liikkeet automatisoituvat
• Jäsennys voi ruokkia prosessointia pinnan alla
• Ajattelun perusliikkeet: systeemisyyden alkeet?
  • 1. ”Konteksti” on systeemin rajojen tunnistamista
  • 2. ”Tasot” on kykyä nähdä hierarkiat
  • 3. Dynamiikan ymmärtäminen vaatii taitavaa ”Kytkentää”
  • 4. ”Olennaisuus” on vipuvarsien löytämistä
  • Staattisesta dynaamiseen
• Kohti aktiivisempaa ajattelua
• Palautetta?

Neljä ajattelun perusliikettä tilassa

Ihmismieli ei ole tietokone. Se on biologinen, kehollinen ja tilaa hahmottava järjestelmä.

Kognitiivisen kielitieteen edustajat, kuten George Lakoff, ovat esittäneet, että ymmärryksemme rakentuu fyysisen kokemuksen päälle. Silloinkin kun yritämme hahmottaa jotakin abstraktia asiaa, tiedostamaton mielemme hyödyntää samanlaista lähestymistapaa kuin jos tuo asia olisi fyysisessä maailmassa. Esimerkiksi kokonaiskuvan hahmottaminen on meidän mielessämme asian ”ympäri kiertämistä”, kun taas looginen päättely on eteenpäin suuntautuvaa liikettä. Emme vain prosessoi tietoa, vaan navigoimme kohti määränpäätä (source-path-goal schemas).

• Lue myös esseeni: Mieli ei ole tietokone – Kohti kehollisen ajattelun renessanssia

Jos hyväksymme sen, että ajattelu on liikkumista abstraktissa tilassa, meidän on kysyttävä: miten siellä liikutaan ja toimitaan taitavasti? Ehdotan siihen neljää kognitiivista perusliikettä, joiden hallinnalla voi tehdä ajattelustaan selkeämpää ja harkitumpaa. Niiden avulla voimme suunnistaa informaation kaaoksessa.

1. KONTEKSTI: Mitä katsot ja mistä? (Perspektiivi)

Ihmisen ajattelussa ei ole olemassa ”näkymää ei-mistään” tai ”näkymää kaikkialta yhtä aikaa”. Katsomme maailmaa aina jostakin kulmasta, jonkin kehyksen läpi. Siksi ensimmäinen esittämäni liike on tietoinen pysähtyminen, oman tarkastelukulman tunnistaminen ja tarvittaessa sen vaihtaminen.

Kontekstin liike on mentaalista kiertoliikettä. Se on kykyä kysyä:

• Millaisen linssin tai kehyksen läpi tarkastelen tätä asiaa?
• Mistä tarkastelukulmasta tai taustasta katson? Mitä näen tästä positiosta?
• Mitä jää näkökenttäni ulkopuolelle?
• Miltä tämä näyttäisi toisesta suunnasta?

Me ihmiset helposti oletamme, että oma näkökulmamme on objektiivinen totuus. Vaatii aktiivista havahtumista huomata, että kyseessä on vain yksi mahdollinen perspektiivi. Kontekstin liikkeen hallitseva ajattelija pystyy tietoisesti vaihtamaan tarkastelukulmaansa: hän pystyy kiertämään asian tai ilmiön ympäri ja näkemään sen myös muista perspektiiveistä.

Pohjimmiltaan tässä mentaalisessa kiertoliikkeessä on kyse kognitiivisesta empatiasta – kyvystä tunnistaa, että toisesta suunnasta katsottuna todellisuus näyttää erilaiselta.

2. TASOT: Ylös vai alas? (Abstraktio)

Ajattelumme liikkuu aina jollakin tasolla:

• konkreettisella alatasolla (havainnot, käytäntö, yksityiskohdat)
• abstraktilla ylätasolla (teoriat, periaatteet, visiot)
• tai jossakin sillä välillä.

Toinen ajattelun perusliikkeistä onkin vertikaalinen, ylös-alas-suuntainen hissiliike.

Ongelmat syntyvät usein siitä, että juutumme yhdelle tasolle:

• Jäämme jumiin ruohonjuuritasolle viilaamaan yksityiskohtia, mutta emme näe isoa kuvaa.
• Tai leijumme pilvissä puhumassa strategista jargonia, jolla ei ole enää kosketuspintaa todellisuuteen.

Aktiivinen ajattelija pysyy tietoisena siitä, millä tasolla kulloinkin liikutaan, ja pystyy liikkumaan ketterästi eri tasojen välillä. Hän osaa nousta korkealle katsomaan kokonaisuutta ja laskeutua alas katsomaan, miltä asiat näyttävät käytännössä.

3. KYTKENTÄ: Miten asiat liittyvät toisiinsa? (Logiikka)

Kolmas liike on asioiden yhdistämistä. Maailma ei koostu irrallisista pisteistä, vaan verkostoista. Kytkennän liike on logiikan, kausaliteetin ja vaikutussuhteiden hahmottamista.

Tämä on loogisten suhteiden tunnistamista:

• Miten A liittyy B:hen? Onko tässä syy-seuraussuhde, vai onko kyse korrelaatiosta?
• Jos muutamme tätä osaa, miten se vaikuttaa kokonaisuuteen?
• Millä mekanismilla tämä vaikutus syntyy?
• Palaako vaikutus takaisin lähtöpisteeseen niin että syntyy kierre? Onko kierre itseään ruokkiva vai itseään tasapainottava?

Kytkennän liike rakentaa siltoja havaintojen ja johtopäätösten välille. Se varmistaa, että ajatusten rakenne kantaa painoa eikä romahda toiveajattelun tai loogisten virheiden takia.

Kestävän kytkemisen taitoa tarvitaan,

• kun rakennamme logiikan ja/tai vaikutussuhteiden päälle jotain uutta, oli se sitten liiketoimintaa tai keskusteluargumentteja
• kun haluamme ymmärtää, miten jokin olemassa oleva asia tai ilmiö on rakentunut
• ja varsinkin, kun haluamme muuttaa jotakin olemassa olevaa dynamiikkaa.

4. OLENNAISUUS: Millä on painoarvoa? (Merkityksellisyys)

Neljäs liike on ehkä inhimillisin ja vaikein. Se on joskus jopa kivulias, koska se vaatii valintaa ja poisvalintaa. Se on kykyä erottaa signaali kohinasta ja merkityksellinen epäolennaisesta. Informaatiotulvassa kaikki näyttää tärkeältä, mutta kaikki ei ole yhtä tärkeää.

Olennaisuuden taju edellyttää arviointia, suodatusta ja punnintaa. Se vaatii tuntuman saamista siihen, millä on painoarvoa ja mihin kannattaa keskittyä. (Tässä liike kytkeytyy liikkeeseen nro 1: kontekstin valinta on jo itsessään suuri olennaisuusvalinta, joka rajaa, mitä katsotaan.)

• Mikä on ydin, jota ilman asia menettää merkityksensä?
• Mikä on merkityksellistä suhteessa tavoitteeseen?
• Mitä voi jättää huomiotta ilman, että kokonaisuus kärsii?

Olennaisuuden liike on merkityksellisyyden ”tunnustelua” eli pohjimmiltaan kehollista. Ilman olennaisuuden tajua ajattelu on vain loputonta analyysiä ilman synteesiä.

Olennaisuuden tunnistaminen vaatii kuitenkin jatkuvaa erottelukyvyn kalibrointia. Se on metakognitiivinen taito, jolla ihminen voi erottaa luotettavan signaalin omista peloistaan, toiveistaan tai kognitiivisista vinoumiensa kohinasta.

Perusliikkeet tukevat ketterää ajattelua

Kun joku sanoo olevansa jumissa ajatustensa kanssa, kyse voi olla siitä, että jokin näistä liikkeistä on estynyt.

• Hän ei näe asioita kuin yhdestä näkökulmasta (Konteksti jumissa).
• Hän hukkuu yksityiskohtiin (Tarkastelu juuttunut alatasolle).
• Punaista lankaa ei löydy (Kytkentä ei onnistu).
• Hän ei tiedä, mihin keskittyä (Olennaisuus hukassa).

Ajattelun kehittäminen ei ole uuden tiedon ahtamista päähän. Se on metakognitiota eli ajattelun ajattelua – esimerkiksi näiden liikkeiden harjoittelua. Liikemetaforaa jatkaen taitava ajattelu on ikään kuin mielen kinestesiaa: taitoa liikkua ketterästi, vahvasti ja tietoisesti siinä monimutkaisessa maastossa, jota todellisuudeksi kutsumme.

Kognitiivinen lihasmuisti: kun liikkeet automatisoituvat

Kukaan ei opettele ajamaan autoa moottoritiellä. Ensin harjoitellaan tyhjällä parkkipaikalla: kytkin ylös, varovasti kaasua, kakkonen silmään, tuntuma jarrupolkimeen, sopivasti ratin pyöritystä. Alussa ajaminen on kömpelöä, koska se vaatii täyden tietoisen huomion. Jokainen liike on erillinen päätös.

Mutta toistojen myötä prosessi automatisoituu. Se pätee myös ajatteluun. (Ajattelun automatisoitumisessa on tosin negatiivinen kaiku, joten ehkä on parempi puhua sisäistymisestä.)

Voisi kuvitella, että taitava ajattelu on aina hidasta, analyyttista päättelyä. Mutta parhaassa tapauksessa taito menee selkärankaan niin, että myös nopean, intuitiivisen ajattelun laatu paranee. Daniel Kahnemann on puhunut tästä nopean ja hitaan ajattelun (systeemi 1, systeemi 2) näkökulmasta. Ajattelun perusliikkeiden harjoittelun tavoitteena voisikin pitää, että ajattelun hidas systeemi 2 opettaisi nopealle systeemi 1:lle uudet säännöt:

• Alussa: Pakotamme itsemme hidastamaan ja tarkistamaan (systeemi 2).
• Harjoittelun myötä: Nopea intuitiomme varoittaa meitä ajattelun jumiutumisesta (systeemi 1).

Olen työni myötä tunnistanut omassa ajattelussani tätä perusliikkeiden sisäistymistä ja pitänyt sitä hyödyllisenä. Siksi tarjoan mallia muidenkin käyttöön.

Aluksi liikkeet kontekstin, tasojen, kytkennän ja olennaisuuden ympäriltä arvatenkin tuntuvat työläiltä ja ehkä teennäisiltäkin. Ne ovat hitaita. Pohdinnan tai kirjoitusprosessin joutuu pysäyttämään kysyäkseen itseltään: ”Millä tasolla nyt olen? Mille pitäisi mennä?”

Mutta kun perusliikkeet sisäistyvät, ne eivät enää ohjaa huomiota yksittäisiin ajatuksiin – ne ohjaavat huomiota kokonaisuuden sisällä. Kun niin käy, on helpompi tietää vaistomaisesti uudenkin ilmiön tai informaation äärellä, mihin siinä kannattaa katsoa, jotta asia jäsentyy mielessä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Jäsennys voi ruokkia prosessointia pinnan alla

Neurotiede ja luovuustutkimus viittaavat siihen suuntaan, että tiedostamaton mieli jatkaa ongelmanratkaisua silloinkin, kun tietoinen mieli lepää. Oivallukset eivät välttämättä synny silloin, kun tuijotamme näyttöä otsa rypyssä, vaan ne voivat pulpahtaa mieleen suihkussa, kävelyllä tai nukkuessa.

Tiedostamatonta mieltä voi myös yrittää ohjata askartelemaan tiettyjen aiheiden parissa (tahdonalainen intuitio). Ajattelun perusliikkeet voivat toimia eräänlaisena esikäsittelijänä tai suodattimena materiaalille, jonka toivomme päätyvän alitajuntaan muhiutumaan.

1. Konteksti: Kokeile asettaa tarkastelukulma, esimerkiksi ”Etsi ratkaisua tähän-ja-tähän kysymykseen”.
2. Tasot: Skannaa ilmiötä mielessäsi ylös ja alas. Kerää raaka-ainetta sekä konkreettisesta todellisuudesta että abstrakteista visioista, jotta tiedostamaton mieli voisi alkaa rakentaa siltoja näiden välille.
3. Kytkentä: Yritä tunnistaa aukot ja jännitteet. Tavoitteena on, että mieli alkaa työstää puuttuvia palasia: ”Mikä selittää X:n?” ”Miten A voisi liittyä B:hen?”
4. Olennaisuus: Kun tietoinen mieli kysyy toistuvasti ”Mikä tässä on ydin?”, se voi virittää tiedostamattoman mielen suodattamaan kohinaa ja etsimään signaalia.

Tiedostamaton mieli on mestari luomaan yllättäviä yhteyksiä. Se voi sovittaa palasia yhteen tavoilla, joita tietoinen mieli edes kokeilisi. Liikkeillä voi ainakin yrittää virittää mielen työstämään oikeita asioita – osoittaa mielelle tilan, jossa sen halutaan liikkuvan.

Ajattelun perusliikkeet: systeemisyyden alkeet?

Systeemiajattelu on termi, jota viljellään juhlapuheissa ja strategiakalvoilla. Meidän tulisi ”hahmottaa kokonaisuuksia”, ”ymmärtää riippuvuussuhteita” ja ”välttää siiloutumista”.

Ongelma on, että systeemiajattelu on substantiivi. Se kuvaa lopputulosta, jossa ymmärrys on laaja-alaista. Se ei kuitenkaan kerro, miten tuohon tilaan päästään. Kun tiedetään, että ihmisen mieli on taipuvainen tekemään hyvin suoraviivaisia johtopäätöksiä, miten on mahdollista siirtyä ajattelemaan systeemisesti?

Uskon, että vastaus voi löytyä liikkeestä. Ajattelun neljä perusliikettä eivät yksinään vielä ole systeemistä ajattelua, mutta voivat auttaa siinä alkuun.

1. ”Konteksti” on systeemin rajojen tunnistamista

Ensimmäinen haaste systeemiajattelussa on systeemin rajaaminen. Mikä kuuluu tarkasteltavaan kokonaisuuteen, ja mikä jää sen ulkopuolelle?

Kun harjoitan Konteksti-liikettä, teen itse asiassa systeemistä rajausta.

• Jos katson ongelmaa vain ”myynnin” näkökulmasta, rajaamme systeemin tiukasti.
• Jos vaihdan perspektiivin ”asiakkaan koko elinkaareen”, systeemin rajat laajenevat.

Systeemiajatteluun kuuluu myös moninäkökulmaisuus. Esimerkiksi osaoptimointi voi olla oire siitä, että on jämähdetty yhteen perspektiiviin. Ilman tietoista kontekstin liikettä systeemiajattelu on vaikeaa, koska ei tarkalleen hahmoteta, mitä katsotaan tai mitä voitaisiin tai pitäisi katsoa.

2. ”Tasot” on kykyä nähdä hierarkiat

Systeemit ovat kerroksellisia. Solu on systeemi, joka on osa elintä, joka on osa kehoa, joka on osa yhteisöä.

Tasojen välinen liike on väline, jolla navigoimme tässä hierarkiassa. Systeemiajattelija ei voi pysyä vain lintu- tai helikopteriperspektiivissä (ylätasolla), koska silloin häneltä jää huomaamatta ruohonjuuritason signaalit. Toisaalta hän ei voi jäädä vain yksityiskohtien tasolle, koska silloin hän ei näe niitä ilmiöitä, jotka syntyvät osien vuorovaikutuksesta.

Tämä hissiliike ylös ja alas mahdollistaa sen, että systeemin voi nähdä kokonaisvaltaisesti.

3. Dynamiikan ymmärtäminen vaatii taitavaa ”Kytkentää”

Lineaarinen ajattelu etenee suoraan: A aiheuttaa B:n. Systeeminen ajattelu on kehämäistä: A vaikuttaa B:hen, joka vaikuttaa takaisin A:han. Puhutaan palautesilmukoista.

Tämän dynamiikan jäljittämiseen tarvitaan kytkennän liikettä, mutta se pitää ulottaa pintaa syvemmälle. Pitää etsiä näkymättömiä yhteyksiä asioiden välillä: nähdä, miten “korjaava toimenpide” (esim. toiminnan standardointi) voikin viiveellä aiheuttaa uuden ongelman (herkkyyden katoaminen tilanteiden vaihtelulle), joka pahentaa alkuperäistä tilannetta.

Toisin sanoen systeemiajattelija ei etsi vain välittömiä aiheuttajia (lineaarinen syy), vaan rakenteita, jotka ylläpitävät tai pahentavat ongelmaa (systeeminen syy). Systeeminen syy ja seuraus ovat harvoin ajallisesti aivan lähellä toisiaan, joten pitää pohtia myös vaikutuksia, jotka näkyvät vasta ajan kanssa.

4. ”Olennaisuus” on vipuvarsien löytämistä

Systeemiajattelun keskeinen teoreetikko Donella Meadows puhui vipupisteistä – kohdista, joihin kohdistuva pieni muutos saa aikaan suuren vaikutuksen koko systeemissä.

Tämä on Olennaisuus-liikkeen ydin. Systeemit ovat täynnä pisteitä, joita voi yrittää korjata. Mutta kaikkea ei voi eikä kannata. Olennaisuuden liike pyrkii tunnistamaan sen kriittisen vivun, jonka liikuttamiseen kannattaa panostaa.

Ilman olennaisuuden liikettä ajattelu on vain loputonta kaiken liittämistä kaikkeen. Yritys jäljittää kaikkia mahdollisia kytköksiä johtaa analyysihalvaukseen. Olennaisuuden tunnistaminen mahdollistaa sen, että systeemianalyysi johtaa toimintaan.

Staattisesta dynaamiseen

Systeemiajattelu ei ole asia, jonka voisimme tuosta vain ottaa käyttöön. Ajattelijan täytyy liikkua systeemisesti.

• Tarvitsemme Kontekstia löytääksemme rajat ja näkökulmat.
• Tarvitsemme Tasoja nähdäksemme hierarkian.
• Tarvitsemme Kytkentää nähdäksemme dynamiikan.
• Tarvitsemme Olennaisuutta löytääksemme vaikutusmahdollisuudet.

Ehkä ajattelun perusliikkeitä voi ajatella systeemiajattelun alkeina tai vähimmäisvaatimuksina, joita tarvitaan hahmottamaan ja ohjaamaan monimutkaista maailmaa.

Kohti aktiivisempaa ajattelua

Vaikka malli voi kokonaisuutena tuntua raskaalta, sen käyttöönottamiseksi ei tarvitse mullistaa koko mieltään kerralla. Riittää, että otat seuraavassa palaverissa tai ongelmatilanteessa yhden liikkeen tarkasteluun. Kysy itseltäsi: ”Jumitammeko nyt liikaa yksityiskohdissa?” (Tasot) tai ”Mistä näkökulmasta tätä ei ole vielä katsottu?” (Konteksti). Ajattelun perusliikkeet eivät ole sääntökirja, vaan kompassi. Ne eivät kerro, mitä pitää ajatella, mutta ne auttavat tarkistamaan suunnan silloin, kun maasto muuttuu vaikeakulkuiseksi. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus, vaan liike – se, että uskallamme ajatella tietoisemmin.

Toisin sanoen: ajattelun laatu ei synny siitä, kuinka paljon tiedämme, vaan siitä, miten tuota tietoa käsittelemme. Nämä neljä liikettä – konteksti, tasot, kytkentä ja olennaisuus – ovat työkaluja tuon käsittelyn tueksi. Ne muistuttavat, että ajattelu ei ole staattinen tila, vaan aktiivista tekemistä. Se on kiipeämistä, kiertämistä, yhdistämistä ja valitsemista.

Toivon, että nämä perusliikkeet auttavat sinua löytämään uusia reittejä omassa ajattelussasi, olipa kyseessä sitten arkipäivän ongelmanratkaisu tai systeemisempien haasteiden taklaaminen.

Tämä teos on julkaistu lisenssillä CC BY-NC 4.0.
Teoksen sisältämiä ideoita ja sisältöä saa vapaasti käyttää, jakaa ja soveltaa ei-kaupallisessa koulutus- ja oppimiskäytössä, kunhan tekijä mainitaan.
Teoksen periaatteita saa käyttää osana fasilitointi- ja kehittämistyötä.
Teoksen käyttäminen kokonaisen koulutus-, valmennus- tai konsultointituotteen perustana edellyttää erillistä lupaa tai sopimusta.